Olisi pitänyt poiketa Lidliin...

Svenska Dagbladetin sivulla oli julmust-testi.

Sunnuntain kulttuuririennoista vielä

Sunnuntaina oli viimeinen päivä Tukholmassa. Veimme laukut terminaaliin ja suunnistimme Millesgårdeniin katsomaan Lee Millerin valokuvanäyttelyä. Viime reissulla huomattiin sattumalta näyttelyn mainos parkkimittarissa. Millesgårdenissakaan ei aiemmin ole tullut käydyksi.

Kuvat olivat totta kai hienoja. Museon kaupassa olisi ollut kolme Lee Miller -kirjaa, mutta ostettiin vain yksi!

Neljältä ohjelmassa oli Gosskörens julkonsert Katarina-kirkossa Södermalmilla. Joulukonsertin kuoro oli koottu poika- ja mieskuoroista.

Kuoro esitti puolentoista tunnin ohjelman erilaisissa kokoonpanoissa. Nuorimmat laulajat olivat alle kouluikäisiä poikia, vanhimmat aikuisia miehiä.

Kuvassa eturivissä oikealla oleva poika, jonka kaavun helma repsottaa, esitti Mendelssohnin laulun Hear my prayer (Hör mein Bitten) soolon ja sai konsertin jälkeen kovat aplodit - kovemmat kuin vierailevana tähtenä esiintynyt entinen kuorolainen ja nykyinen Idols-julkkis.

Kuninkaita nurkat täynnä

Tässä meidän hotellissamme, joka siis ei ole vakituinen majamme Columbus Södermalmilla, vaan Rica Vanhassa kaupungissa, on kuninkaiden kuvia joka puolella. Mikä lie rojalistien pesäpaikka.

Aamiaishuoneessa Oscar II vahti mehulaseja ja appelsiineja. Meidän huoneessamme ensimmäinen Bernadotte-kuningas Jean Baptiste, eli Karl XIV Johan, piti vahtia.

Ulkona olisi pitänyt olla myös joku kunkku asemissa. Yöllä kolmen aikaan nimittäin herättiin outoihin ääniin: Ohi kulki seurue, johon kuului säkkipillin soittaja. Erikoisia tapoja ja tottumuksia paikallisilla juopoilla.

Aika kapeat on kadut Gamla stanissa ja hyvin äänet kaikuvat. Tällainen maisema on huoneen ikkunasta.

Joululta jo näyttää

Eilenkin satoi lunta. Illalla söimme paahdettuja manteleita ja kaikki oli muutenkin mycket härligt.

Elävää joulukalenteriakin käytiin katsomassa ja kuuntelemassa. Väkeä oli paikalla aika paljon, koko risteys täynnä. Vartin ajan kuultiin laulua ja lausuntaa.

Esitysten aikana alkoi sataa enemmän lunta ja oikein oli jouluinen tunnelma. Jos pakkaset vain pysyy, saavat tukholmalaisetkin valkoisen joulun.

Heissan och välkommen

Tänään osuttiin toisen kerran saman yltiökohteliaan bussikuskin kyytiin. Kuljettaja tervehti kaikkia matkustajia ja toivotti Slussenilla poisjääville mukavaa lauantaita. Lokakuussa oltiin saman miehen kyydissä, ja samaksi tunnistettiin nyt, kun tälläkin kertaa hän erikseen kuulutti tervetulleeksi autoon myös keskiovesta lastenvaunujen kanssa tulleet. Kun jäimme pois Tjärhovsplanin pysäkillä, kuski vielä heilutti meille.

Näin toimii SL. Kun olimme lähdössä reissuun (poikkeuksellisesti Helsingistä), saimme huomata HKL:n toimivan toisin: Raitiovaunun 4T kuljettaja vain ilmoitti ennen Senaatintoria, ettei aja Katajanokalle, koska on jo muutenkin myöhässä. Eikä muuta selitellyt.

Julmust ostettu

Apotekarnes julmust 2 för 15 kr. Taisi olla kaupungin halvin hinta. Riittääköhän kuusi pulloa?

Perjantain suurin uutinen on Saabin kuolema

Tänään ensimmäisenä matkapäivänä emme kuitenkaan jääneet analysoimaan sen kummemmin Trollhättanin tilannetta, vaan harrastimme kulttuuria.

Aurinkokin tänään paistoi, kuten kuvasta näkyy. Skeppsholmenilla kävimme Arkkitehtuurimuseon piparkakkutalonäyttelyssä. Aiheena on tänä vuonna Mönster/Monster.

Tässä kännykällä salaa kuvattu. Kaavat ja hirviöt yhdistyvät hyvin tässä, huono arkkitehtuuri luo synkkiä varjoja ihmisten elämään.

Taas kerran joukossa oli tosi hienoja ja yksityiskohtaisia piparkakkutaloja, joiden tekemisessä oli nähty aikaa ja vaivaa. Ja taas kerran osa taloista oli romahtanut vitriineihin. Yksi arkkitehtisarjan torni oli puoliksi romahtanut, viereisessä vitriinissä (muistaaksemme alle 12-vuotiaiden sarjan) taloa piti kasassa lakunaru.

Ostimme myös painavia kirjoja Modernan kaupasta. Meidän olisi pitänyt saada jäsenkortilla 10% alennus, mutta hotellissa huomattiin kuitista, että kassatyttö oli lyönyt 20% alen. Pitää kai tyytyä tuomioon.

Muutenkin ravattiin ympäri kaupunkia, vertailtiin julmustin hintoja eri kaupoissa ja käytiin Systemissä jouluoluita katsomassa (ja ostamassa). Joulumarkkinoita on koko kaupunki täynnä.

Sergelintorilla on tämän näköistä.

Nyt ehtoolla kävimme joulukonsertissa Adolf Fredrikin kirkossa. Kuoro, solisti ja urkuri esiintyivät, ja seurakuntakin sai laulaa.

Trivselregler

Kapteeni Stig Ombord ja perämies Hans Byxor toivottavat matkailijat tervetulleiksi laivaan! Ennen kuin laiva irtoaa laiturista ja kovaäänisistä kajahtaa I am sailing, laivamatkaajan kannattaa muistaa muutama juttu. (Nämä huomiot liittyvät Amorellaan ja Isabellaan.)

1. Älkää myöhästykö. Kerran katseltiin Tukholmasta lähtiessä kuinka joku onneton yritti ovenraosta viittoilla ja huutaa laivaa takaisin laituriin. Mutta ei laiva käänny, vaikka kuinka huitoisi.

2. Kannattaa mennä sisään laivaan kannelta, joka on lähimpänä omaa hyttiä. Sisäänkäynti on kansille 5 ja 7.

3. Mutta ulos kannattaa aina tulla kannelta 5! Nimittäin terminaalien liukuportaat ja ainoa hissi ruuhkautuvat yleensä pahasti sekä Tukholmassa että Turussa. Mitä vähemmän terminaalissa jonottamista laivasta poistuttaessa, sen parempi.

4. Liukuportaat terminaalissa. Aina on ihmisiä, joiden tarvitsee jäädä hetkeksi paikoilleen seisomaan jännittävän liukuporrasajelun jälkeen. Muistakaa turvaväli!

5. Jotta itse ei jäisi jalkoihin, pitää paitsi liukuportaista, niin myös laivaan astua reippaasti. Hyttinumero on painettu mieleen terminaalissa, kun avainkortit saatiin käteen. Ei siis jäädä oviaukkoon penkomaan korttia jostain taskun pohjalta, vaan opasteiden mukaan oikeaan suuntaan tietä tukkimatta. Hytit ovat numerojärjestyksessä...

6. Seisovan pöydän kulkusuunnista ja muista käytössäännöistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka. Mutta ei nyt jaksa. Mainitaan kuitenkin vain, että vaikka ruoka on aina ollut hyvää, niin me emme enää buffettiin jaksa mennä, kun kyllästyttiin väärään suuntaan linjastoilla töniviin, alku- ja pääruokia jäätelölautasille keräileviin kanssamatkaajiin.

7. Ella's -ravintolaan kannattaa mennä heti, kun laiva on lähtenyt. Pöydän voi valita itse ja jos ensimmäisten joukossa tulee, saa ikkunapöydän.

8. Nämä nyt ovat vain meidän huomioitamme. Joku muu voi toimia toisin. Pääasia, että matka sujuu.

Varokaa päätänne!

Kylläpäs saatiinkin lukea outo uutinen tänään. Miten ihmeessä voi varautua siihen, että metrotunnelin katosta tulee poranterä läpi?

Pitää varmaankin ajella bussilla, kun ensi viikolla mennään jouluostoksille ja Arkkitehtuurimuseon piparkakkutalonäyttelyä katsomaan.

Vanhan kaupungin elävä joulukalenteri

Tänään avattiin Vanhan kaupungin elävän joulukalenterin ensimmäinen ikkuna. Joulukuussa Tukholmaan matkustavan kannattaa katsoa kartasta, mihin suunnistaa kuudeksi.

Jouluvaloa

Köpmangatan viikko sitten lauantaina. Vanhan kaupungin joulutorin avajaiset oli samana lauantaina 21.11. Sattumalta osuttiin paikalle juuri avajaispuheiden aikaan. Sedät muistelivat vanhoja Tukholman verilöylystä alkaen... Ja tonttuorkesteri soitti.

Keskellä kuvaa näkyy Joulupukki kurkistamassa kioskinsa ovesta. Pukki oli hattaraa myymässä. Me emme hattarasta välittäneet, vaan suunnistimme ostamaan sokerissa paahdettuja manteleita. Oli hyviä.

Crescent

Kaikkea se saksalainen nahasta venyttää, mutta ruotsalainen ottaa ja kutoo polkupyörän.

Luma - Alvik

Viime reissulla testattiin pikaratikkaa Hammarbysta Alvikiin. Ei meillä mitään asiaa sille suunnalle ollut, mutta ajateltiin vähän katsella maisemia Söderin ulkopuolellakin.

Ensin menimme lossilla Hammarbyn puolelle. Se on ilmainen - ainakin vielä.

Hammarby Sjöstad kohoaa kovalla vauhdilla, mutta lehdistä on saatu lukea, että yrittäjät sulkevat kauppojaan, kaikki isot keskusliikkeet eivät ruokakauppoja halua Hammarbyhyn avata, ja ainoa torikauppiaskin pakkasi pöytänsä ja katoksensa pois jo aikaa sitten.

Lautta tulee vanhan Luma-lampputehtaan kohdalle ja tehtaan toiselta puolelta löytyy yksi pikaraitiotiepysäkki, jolta noustiin kyytiin.

Ensin hämmästyttiin, että eikö täällä olekaan lippujenlukulaitteita. Mutta ratikassahan oli konduktööri - Ruotsissa kaikkialla on henkilökuntaa. (Jopa ruokakaupan itsepalvelukassalla on myyjä!)

Meidän lippuja konduktööri ei kuitenkaan vaivautunut tarkastamaan, vilkaisi vain kun istuttiin punaiset korttikotelot käsissämme.

Vakoilijoita

Viime lauantaina lehtikioskien ikkunoissa oli turistinkin pysäyttävä lööppi.

Jan Guilloun Hamilton-kirjojen lukijat ovat varmasti kiinnittäneet huomiota Tukholman keskustassa tähän kylttiin:

 

Onko kreivi Carl Hamiltonin ns. tietokonefirma oikeasti olemassa? Olivatko Neuvostoliiton vedenalaiset tukikohdat Tukholman saaristossa oikeasti olemassa? Jaa-a...

Suolaisten ulappojen kutsu

Tukholmaan matkaavan on hyvä muistaa kaksi viikkoa sitten kuollutta Veikko Huovista ja ottaa opikseen Ronttosauruksessa (1976) Suolaisten ulappojen kutsu -novellissa esiintyvän Väinö Karkia-Lorkan merimatkoista.

Karkia-Lorkka tekee kesästä syksyyn 70 merimatkaa ja ostaa matkoilla juomavarastoja asuntoihinsa Turussa ja Tukholmassa. Talvi kuluu sitten rattoisissa merkeissä: "Mutta varsin usein hän menee kaapille ja ottaa sieltä jalon pullon, joka on kesällä taisteltu omaksi merta uhmaten."

It's saturday, so this must be Stockholm!

Käytiin viime lauantaina Tukholmassa (ensi viikolla taas uudestaan!). Söderillä oli aamulla sumua, näkyvyys oli vain pari korttelia.

Aikomuksena oli mennä turistiveneajelulle Söderin ympäri, mutta eihän sumussa olisi mitään nähnyt. Tai ehkä olisi, sumua ei ollut ollenkaan pohjoispuolella Vikingin terminaalin kohdalla, eikä aamulla lähdetty Söderin eteläpuolta tarkistamaan.

Iltapäivällä sumu oli hälvennyt ja silloin ajeltiin bussilla. Sinisellä bussilla numero 4 kannattaa ajella ihan huvikseen, maisemat Västerbronilta on hienot! Tukholmassa on punaisia ja sinisiä busseja. Siniset linjat ovat runkolinjoja, punaiset kiertelevät mutkikkaampia reittejä.

Näillä lauantaivisiiteillä hyvä ja helppo ruokapaikka on Kulturhusetin ylimmässä kerroksessa Café Panorama. Monessa ravintolassa ei ole nähty halvempaa lounasta viikonloppuisin, mutta tuolla on. Jos menee heti kello 11, kun paikka aukeaa, saa ikkunapöydän. Niin tehtiin nytkin: Ensin tunti Åhlénsilla, sitten syömään makkarasoosia. Listalla on 3 - 4 vaihtoehtoa.

24 vuotta vanhaa pilsneriä Söderillä!

Tämä hauska pilsnerimainos jäi aikoinaan mieleen. Nyt ihan sattumalta se tuli eteen YouTubessa ja nostalgista riemua lisäsi, kun huomattiin, että sehän on kuvattu Södermalmilla!

Talo ja rautatiesilta eivät oikeasti ole vierekkäin. Talo sijaitsee Mariabergetilla ja silta on Söderin eteläpuolella. Kaljakoria kilistellään Bellmansgatanin alkupäässä. Tunnistettiinpa myös, että lopussa herrat ajavat Volvo Amazonillaan Bastugatania Pryssgrändin risteyksen ohi kohti Slussenia.

200

Tasan 200 vuotta sitten Haminassa kirjoitettiin nimet rauhansopimukseen ja Tukholma lakkasi olemasta täällä Pohjanlahden itärannalla asuvien pääkaupunki.

Kirja-arvostelu

Äskettäin ilmestyi uusi Tukholma-opas. Mondo Matkaopas Tukholma on niin uusi, että siinä kerrotaan Victorian ja Danielin muutosta Hagan linnaan.

Opaskirja on aika hyvä. Kirjoittaja Elna Nykänen Andersson asuu Tukholmassa ja tietää mistä kirjoittaa. Sisällysluettelo on selkeä ja se on jaettu kahteen osaan, niin että tekstin seassa kehyksissä olevat tietoiskut ovat luettelossa omana osanaan. Kirjan lopussa on selkeä aakkosellinen hakemisto.

Kirja on myös taskuun tai käsilaukkuun sopivaa mallia ja kevyt. Ulkoasun ainoa miinuspiste tulee värikuvaliitteen sijoittelusta: Yhden mustavalkoisen kuvan kuvateksti on tullut aivan toisen värikuvan viereen.

Sisällön suhteen meillä tuli mieleen kaksi huomiota: Mosebackea ei mainita baarien tai ravintoloiden listassa, vaan vasta Kulttuuri-luvussa otsikon Rock ja pop alla. Mosebacke aukeaa kesällä jo aamupäivällä ja terassi on parhaimmillaan auringonpaisteella.

Toinen täsmennys kuuluu sivulle 24 kohtaan Joukkoliikenne. Siinä ei mainita ollenkaan yhden, kolmen tai seitsemän päivän SL-matkakortteja. Suoraan ei myöskään kerrota sitä, että busseista lippuja ei voi ostaa. Joillain pysäkeillä on kyllä lippuautomaatteja. (Kertalippu maksaa 30 kruunua ja 24 tunnin matkakortti 100 kruunua, niin että itse kukin voi laskea kannattaako kertalipuilla matkustaa.)

Kyllä tämän kirjan avulla kuitenkin hyvin kartalla pysyy!

Staden i tusen bilder

Viime vuonna ilmestyi hieno kuvakirja. Ranteet kipeänä sitä sai kantaa: Tuhat paksulle paperille painettua kuvaa painaa jonkin verran.

Kirja on aika kunnianhimoisen projektin tulos. Kolme valokuvaaja kuvasi Tukholmaa tarkoituksenaan tallentaa koko ajan muuttuva kaupunki. Kirjaa varten kuvattiin filmille yli 60000 kuvaa, joista tuhat valittiin kirjaan. Kirjan lopussa on jopa hakemisto, jossa on kuvien kuvauspäivämäärät.

Sitten mainos: Tällaisia kuvakirjoja (ja muitakin uusia ruotsalaisia kirjoja) kannattaa katsella Drottninggatans Bok & Bild -kirjakaupasta, osoite on Drottninggatan 9. Sieltä löytyy myös halpoja ja hyviä postikortteja.

Väärä kaupunki!

Kävipä sitten kerrankin niin, että eksyttiin jonnekin vallan muualle kuin Tukholmaan. Missä on lähin ICA, saako täältä näkkileipää?!

[Lisäys 28.10.2009: Tulipa luetuksi Ingmar Bergmanin muistelmakirja Laterna magica. Ja kuinka ollakaan, siinä oli Lontoon ja Tukholman vertailua.

"Lähdin ensi-iltapäivänä Lontoosta, jota inhosin ruumiini jokaisella säikeellä. Tukholmassa oli valoisa toukokuun ilta. Seisoskelin Norrbron luona ja katselin kalastajia, jotka puuhasivat veneissään vihreine kalalippoineen. Kungsträdgårdenissa soitti torvisoittokunta. En ollut koskaan nähnyt yhtä kauniita naisia. Ilma oli kirkasta ja kevyttä hengittää. Tuomi tuoksui, virtaavasta vedestä kohosi kirpeää viileyttä."]

Om språk

Edellä mainittu pastori Hughes oli sitä mieltä, että ruotsin kieli on helppoa ja sen oppii nopeasti. Me puhumme aina ruotsia Tukholmassa, vaikka meille puhuttaisiinkin englantia, ja itse yritämme välttää englannin käyttöä. Jos ruotsin sanat ei riitä, niin sitten kysytään vad är det här på svenska.

Turistiruotsi on helppoa, mutta aina eteen tulevia ongelmia ovat en vai ett, i vaiko på. Ja sitten joskus vaan käy niin, ettei yksinkertaistakaan asiaa ymmärrä. Niin kuin nyt viimeksi, kun istuttiin ravintolan terassille ja tarjoilija sanoi, että jospa hän pyyhkisi pöydän ensin. Kumpikaan ei ymmärtänyt yhtään mitään. Förlåt, vi är turister.
Luetun ymmärtäminen on helpompaa. Kun pullonpalautusautomaatti sylkee pullot ulos, niin kyllähän kone pullot hyväksyi, kun kahteen kertaan ohje luettiin ja tuttujakin sanoja löytyi.

Kerran kesällä

Kun kotiinpaluusta on kohta viikko kulunut, on ehditty lukemaan matkalle varattuja kirjojakin, joita ei Tukholmassa tullut luetuksi loppuun; kaikkea kiinnostavaa kun oli ympärillä yllin kyllin.
Yksi mukana ollut kirja on R.E. Hughesin Kaksi purjehdusta Itämerelle 1854 - 1855 (Tammi 2007). Takakansiteksti kertoo näin: "Puuhakas, tiedonhaluinen ja harvinaisen sotaisa cambridgelainen pastori Robert Edgar Hughes purjehti kesällä 1854 ja 1855 pienellä 'Pet' -jahdillaan suuren laivaston vanavedessä Itämerelle seuraamaan Krimin sotaa."

Kirjan lopussa on huikean ihastuttava kuvaus Tukholmasta. Kesällä 1855 pastori Hughes on päässyt osallistumaan mm. Kotkan varuskunnan tuhoamiseen. Reipas sotaretki päätetään kahden viikon oleskeluun Tukholmassa.

Jo laivaväylä Tukholman saariston halki tekee maisemillaan vaikutuksen. Intoa puhkuva kolmekymppinen pastorimme ei jätä myöskään huomaamatta, kuinka "valkeajäseniset ruotsalaistytöt kylpevät suojaisissa poukamissa".

Tukholma tekee Hughesiin vaikutuksen tunnelmallaan, puistoillaan, ravintoloillaan ja tyttärillään, mutta liian vieraskorea hän ei ole.

Tukholman rakennusten kauneus on "pikemminkin sattuma, koska ruotsalaisilla ei ole taiteellista makua". Kirkkoja Hughes ihailee sopusointuisiksi, vaikka niillä "ei ole juuri tai lainkaan rakennustaiteellisia ansioita".

Kuninkaanlinna saa ankarimman kritiikin. Kaukaa katseltuna se näyttää komealta kivipalatsilta, mutta mutta: "Lähempää katsottuna se tosin osoittautuu huonoksi tiili- ja stukkojäljitelmäksi, jonka koristereunukset ornamentteineen on väsätty puusta, kipsilaastista tai jostakin muusta moskasta."Tänä keväänä saatiin lukea ruotsalaislehdistä synkkiä arvioita linnan huonosta kunnosta ja linnaa onkin kääritty verkkoon, jottei rappaukset ja "muusta moskasta" tehdyt koristeet putoilisi ihmisten niskaan.

Nytorg iltapäivän auringossa

Kohta aurinko laskeutuu talojen taakse, mutta kohta meidänkin pitää tästä Nytorgin uudelta nurmikolta lähteä laivalle. Ja niin kuin jo on mainittu, aika loppui kesken, paljon jäi tekemättä.

Kuvassa Systembolagetin kassi nurmikolla. Viinit on täällä halpoja!

Tämä on sitten viimeinen postaus paikanpäältä. Jos ei aiemmin ehditä, niin viimeistään joulukuussa tullaan uudestaan. Hotelli on jo varattu joulua edeltävälle viikolle pariksi yöksi, tullaan silloin taas syömään paahdettuja manteleita.

Hej hej!

Solen skiner

Koko päivän on aurinko paistanut, vaikka sääennusteessa sadetta vain lupailtiin. Rosendalin omenapuiden alla maatessa kuului ukkosen jyrinää, mutta onneksi pilvet kiersivät Tukholman.

Harmi, että neljän tunnin päästä on jo pakko lähteä. Täällä pitäisi olla vähintään kuukausi, että jotain ehtisi nähdäkin. Taaskin jäi vaikka missä käymättä ja vaikka mitä näkemättä.

Farväl Stockholm

Sääennusteen mukaan pitäisi sataa. Aurinko kuitenkin paistaa, eikä pilviä ikkunasta näy. Aamiaista syödessä oli äsken pihallakin ihan kuuma.

Matkalaukut on täydempiä kuin tullessa, kohta ryhdytään raahaamaan niitä terminaaliin säilytyslokeroihin.

Jos aurinko jatkaa paistamistaan, mennään sitten Rosendalin omenapuiden alle loikoilemaan.

Party Is

Kahden kilon pussi jäitä maksaa ICA Matmästerissa 23,90 kruunua.

Aurinko paistaa ja vettä sataa

Ulkona on taas mikkoalatalo-sää. Pari minuuttia sitten satoi, nyt paistaa. Lähdetään taas flaneeraamaan.

Lounas luoteessa ja lännessä

Käytiin syömässä eilen ja tänään lunch [lausutaan: lunsh] eri terasseilla. Eilinen lounas hotellista luoteeseen syötiin jossain vanhan kaupungin terassilla, eli på svenska uteservering. Maksoi 89 kr per nenä + lasilliset roseviiniä = 298. Oli ihan hyvää ja lautasella oli paljon ruokaa.

Kuvassa rouvan annos, kuvanottohetkellä puolet graavilohesta oli jo syöty. Mukavaa, että kalaa oli kerrankin riittävästi.Ensin oli tarkoitus mennä Järntorgetille uuteen ravintolaan JT 78. Mentiinkin, vaikka keväällä Södermalmsnytt lounastestissään varoitteli palvelun hitaudesta. Tarjoilija ohjasi meidät niin vauhdikkaasti pöytään, ettei edes ehditty sanomaan syövämme lounasta.

Siinä sitten odoteltiin aikamme ja ihmeteltiin kuinka toinen tarjoilija oli sytyttää leipäkorin liinan tuleen naapuripöydän kynttilässä. Kun meidän tarjoilijaa ei näkynyt, päätettiin poistua - meidät olikin kätevästi plaseerattu avoimen oven viereen.

Ja sitten tultiin syömään tuohon linja-autopysäkin vieressä olevaan paikkaan, jonka nimeä ei enää muisteta.

Tänään käytiin syömässä lännessä Medborgarplatsilla Medis Bar & Kök -nimisessä paikassa. Annokset olivat taas riittävät suuret ja hinta vähän halvempi, kun ei oltu ihan turistivyöhykkeellä. 82 kr per nenä, ja vesi, limonaati tai lättöl kuului hintaan, kuin myös leipä ja salaatti.
Huomenna, jos vain aurinko jaksaa paistaa yhtä soittoa (tänään on välillä paistanut ja satanut) mennään piknikille Rosendaliin. Käytiin siellä jo pikavisiitillä eilen.Olikohan luomuomenamehussa jotain reggaeainetta, kun ihan kuin tuossa nurmikolla olisi mennyt vene.

Ska gå ut på stan och shoppa hela dán / Fadderi fadderi fadderallan rallaan lallanlaaa

Tänään käytiin kaupoilla. Täällähän on parhaillaan alennusmyynnit, viime viikon puolellakin kyllä kauppoja kierrettiin, muttei ostettu mitään.

Nyt ostettiin, kuvassa saalispussit. Käytiin Hammarbyn fanikaupassa, kirpputoreilla ja kalliinnäköisissä vaatekaupoissa. Emmauksen kirpparilta ostettiin noin kolme metriä pitkä Ruotsin lippu, valmistaja Greta Zachau's Flaggfabrik Stockholm. (Nyt on mitä heiluttaa, kun kuningas tulee Suomessa käymään...)

Kun täällä on tänään ollut hieman viileämpi sää, ostettiin rouvalle S'NOB -merkkinen (heh heh) tukholmalaisneule ja herralle Filippa K -neuletakki.

Kävimme tuomassa kassit hotellin ja lähdimme uudestaan kaupungille. Aivan sattumalta poikettiin Hamngatanille PK Huset -ostoskeskukseen ja siellä oli Tiger of Sweden -kauppa, jossa oli ale -50%. Heti ovelle näkyi tämä:
Rouva oli yhtä hymyä, kun myyjä pakkasi laukun ensin silkkipaperiin ja sitten kassiin, jonka ympärille tuli vielä silkkinauha.

Tunnelbanan och bussar

Kaupungin sisällä matkailusta vielä muutama sana. Ollaan aiemmilla reissuilla aina ajateltu, että onpa tukholmalaiset cooleja, kun metrossa nousevat ylös vasta junan pysähdyttyä. Nyt on huomattu, että käytännöllistähän se on: Juna pysähtyessään nytkähtää aina sen verran, että jos on juuri ovelle kävelemässä, voi lentää nurin.

Ja sitä paitsi tosi cool stockholmare nousee ylös vasta sitten, kun vaunun ovi on auennut.

Ovien aukeamisesta puheen ollen, uudemmissa linja-autoissa pitää painaa ovella olevaa nappia, kun haluaa päästä ulos pysäkille.

Paikallisliikennettä

Ostettiin ensimmäisenä Tukholma-päivänä seitsemän päivän liput. Maksavat vain 260 kruunua! Ja voi riemua, kun ei saatukaan mitään pahvilappuja, vaan uudet Access-kortit.
Näillä sitä mennään kätevästi. Ja korttiin voi ladata uudelleen haluamansa lipun sitten seuraavalla reissulla.
Toinen tärkeä juttu on kartta, johon on merkitty bussilinjat. Se on ilmainen, mutta sitä ei ole tyrkyllä missään esitetelineissä, vaan se pitää hoksata pyytää SL Centeristä.

Päivittelyä ja päivitystä

Piti päivittää tätä Arkkitehtuurimuseon kuppilassa, mutta siellä ei ollut langatonta verkkoa! Tosi outoa. Tultiin sitten tähän Blasieholmin puolelle Nationalmuseumin viereen puistonpenkille ja heti löytyi kolme vapaata verkkoa.Langattoman internetin puute tuolla kahvilassa tuntuu siksikin oudolta, kun täällä Tukholmassa tuntuu joka puolella pääsevän nettiin. Ja ihan omat laajakaistatkin on tosi edullisia. 10 megan mokkulalaajakaista maksaa n. 250 kr/kk. Ja puistossa olevan puhelinkopin kyljessä oli mainos, että Telian laajakaista toimii siitä 150 metrin etäisyydellä.

Ruotsin kruunussa lukee Finland!

Kas, onko Suomi liitetty takaisin Ruotsiin? Tänä vuonna lyödyissä yhden kruunun kolikoissa kun lukee Finland. Mutta ei, Suomi ei ole päässyt takaisin emämaahan, vaan kolikko on Suomen sodan 200-vuotismuistoraha.

Korkeatasoinen rivitalolähiö

Kulturhusetin kattoterassilta voi ihmetellä myös Åhlénsin tavaratalon takana olevan liikekorttelin katolle rakennettua rivitaloaluetta. Se on valmistunut 2003 ja sen on suunnitellut Equator Stockholm AB. Täysi hyöty kalliista tontista!Eniron helikopterikuvista (klikkaa "utsikt") voi tehorakentamista ihmetellä neljästä eri ilmansuunnasta.

Musiikki- ja luontokokemuksia

Aurinko paistoi taas tänäänkin. Drottningsgatanilla esiintyi Dr. Balalajka Bluesbandin jäsen. Soitti mm. Tähtien sodan tunnusmusiikin sähköisenä slide-balalaikka -versiona.

Kulturhusetin kattoterassilla saatiin ihailla tunturiluontoa. Tai ainakin noista jäkälistä, vai mitä lie, ja pienistä valkoisista kukista tuli tunturipurojen raikkaus mieleen.

Aurinko paistoi sittenkin - eli Haga, osa 2

Aamupäivän ukkossade siirtyi pohjoiseen ja Hagan nurmikolle paistoi aurinko. Kiireellä kerättiin piknik-tarpeet ja hypättiin bussiin 515.

Lämmintä oli ja eväät pysyivät viileinä, kiitos kylklampareille ja Columbus hotellin pakastimelle.

Täällä on metsäpalovaara, mutta korkealle löi liekit ihmisten grilleistä siellä nurmikolla.

Kuvassa Kustaa III:n paviljonki.

Kylmäkalle on kylklampa

Eilen tuli opiskelluksi uusi ruotsin sana. Mutta äsken salamoi ja nyt sataa siihen malliin, että piknik Hagassa siirtyy huomiselle. Tulipahan nyt kuitenkin opetelluksi, että mikä on se kylmä juttu, joka pistetään kylväskaan.

Kunhan sade taukoaa, lähdetään alennusmyynneille. Sääkartan mukaan vain Tukholmassa sataa, muualla Ruotsissa paistaa. Viikonlopulle on luvattu sentään poutaa.

Politiikkaa kaduilla

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta valtakunnanmarsalkka Axel von Fersenin lynkkauksesta, katutason politikoinnilla täällä on siis perinteitä.Anne Frank palestiinalaishuivi kaulassa. Jaa-a, kuinkahan tämä pitäisi tulkita?
Kuntatyöntekijöiden liittokin on taistossa epäoikeudenmukaisia porvareita vastaan. Näitä lappuja jaettiin Mynttorgetilla, kääntöpuolella on teksti englanniksi turisteja varten.

Härlig utsikt!

Teille on huone valmiina. Matkustavaiset ilahtuivat kuullessaan tämän jo aamutuimaan vasta laivalta saavuttuaan. Jännitti millaisen huoneen mahdamme saada - sitten huoneen ovella suuri huokaus. Ihana huone! Tilava ja kaunis!

Näkymä Katarinan kirkolle ja suuri hevoskastanja aivan ikkunan vieressä. Kamiina, tassuamme, kultakehyksinen peili (joka tosin oli ylösalaisin, piti kääntää oikein päin), leveät lattialaudat... Eiköhän tässä viihdytä viikko!

Opastusta

Jos opas on tarkka ja ajan tasalla, on matka mukavaa ja turvallista ja - tylsää. Mutta tavallisesta poikkeava opaskirja avaa turistin silmät katsomaan Tukholmaa uudella tavalla.
Vanhentuneet oppaat ovat usein viehättäviä. Eva von Zweigbergkin kirja on vuodelta 1960. Suomeksi se ilmestyi seuraavana vuonna. Siinä on esitelty muuttuva Tukholma: Keskustan saneeraus (tuhoaminen) oli käynnissä, ja kirjoittaja kauhistelee uusia kortteleita ja siltoja.

Kirjan Tukholmaa voi vielä etsiä joistain kadunkulmista ja puistoista. Mutta kadonneet ovat käsilaukkujen vuorittajat ja se viimeinen luunsorvaaja, eikä tavarataloista löydy lähetystövirkailijoiden näköisiä arvokkaita myyjäherroja.
Hjalmar Söderbergin romaani Hairahduksia vuodelta 1895 kuuluu myös jo hävinnyttä Tukholmaa kuvaaviin kirjoihin. Mutta tuttuja katunäkymiä tästäkin löytyy. Ja nuoren lääketieteen kandidaatin tuskainen kasvukertomus on traagisuudessaan nykylukijasta jopa hupaisaa.Mikähän talo se tuokin on? Katsonpa kirjasta!