
Kirjan lopussa on huikean ihastuttava kuvaus Tukholmasta. Kesällä 1855 pastori Hughes on päässyt osallistumaan mm. Kotkan varuskunnan tuhoamiseen. Reipas sotaretki päätetään kahden viikon oleskeluun Tukholmassa.
Jo laivaväylä Tukholman saariston halki tekee maisemillaan vaikutuksen. Intoa puhkuva kolmekymppinen pastorimme ei jätä myöskään huomaamatta, kuinka "valkeajäseniset ruotsalaistytöt kylpevät suojaisissa poukamissa".
Tukholma tekee Hughesiin vaikutuksen tunnelmallaan, puistoillaan, ravintoloillaan ja tyttärillään, mutta liian vieraskorea hän ei ole.
Tukholman rakennusten kauneus on "pikemminkin sattuma, koska ruotsalaisilla ei ole taiteellista makua". Kirkkoja Hughes ihailee sopusointuisiksi, vaikka niillä "ei ole juuri tai lainkaan rakennustaiteellisia ansioita".
Kuninkaanlinna saa ankarimman kritiikin. Kaukaa katseltuna se näyttää komealta kivipalatsilta, mutta mutta: "Lähempää katsottuna se tosin osoittautuu huonoksi tiili- ja stukkojäljitelmäksi, jonka koristereunukset ornamentteineen on väsätty puusta, kipsilaastista tai jostakin muusta moskasta."

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti