Vanhentuneet oppaat ovat usein viehättäviä. Eva von Zweigbergkin kirja on vuodelta 1960. Suomeksi se ilmestyi seuraavana vuonna. Siinä on esitelty muuttuva Tukholma: Keskustan saneeraus (tuhoaminen) oli käynnissä, ja kirjoittaja kauhistelee uusia kortteleita ja siltoja.Kirjan Tukholmaa voi vielä etsiä joistain kadunkulmista ja puistoista. Mutta kadonneet ovat käsilaukkujen vuorittajat ja se viimeinen luunsorvaaja, eikä tavarataloista löydy lähetystövirkailijoiden näköisiä arvokkaita myyjäherroja.
Hjalmar Söderbergin romaani Hairahduksia vuodelta 1895 kuuluu myös jo hävinnyttä Tukholmaa kuvaaviin kirjoihin. Mutta tuttuja katunäkymiä tästäkin löytyy. Ja nuoren lääketieteen kandidaatin tuskainen kasvukertomus on traagisuudessaan nykylukijasta jopa hupaisaa.
Mikähän talo se tuokin on? Katsonpa kirjasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti