maanantai 20. heinäkuuta 2009

Om språk

Edellä mainittu pastori Hughes oli sitä mieltä, että ruotsin kieli on helppoa ja sen oppii nopeasti. Me puhumme aina ruotsia Tukholmassa, vaikka meille puhuttaisiinkin englantia, ja itse yritämme välttää englannin käyttöä. Jos ruotsin sanat ei riitä, niin sitten kysytään vad är det här på svenska.

Turistiruotsi on helppoa, mutta aina eteen tulevia ongelmia ovat en vai ett, i vaiko . Ja sitten joskus vaan käy niin, ettei yksinkertaistakaan asiaa ymmärrä. Niin kuin nyt viimeksi, kun istuttiin ravintolan terassille ja tarjoilija sanoi, että jospa hän pyyhkisi pöydän ensin. Kumpikaan ei ymmärtänyt yhtään mitään. Förlåt, vi är turister.
Luetun ymmärtäminen on helpompaa. Kun pullonpalautusautomaatti sylkee pullot ulos, niin kyllähän kone pullot hyväksyi, kun kahteen kertaan ohje luettiin ja tuttujakin sanoja löytyi.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Kerran kesällä

Kun kotiinpaluusta on kohta viikko kulunut, on ehditty lukemaan matkalle varattuja kirjojakin, joita ei Tukholmassa tullut luetuksi loppuun; kaikkea kiinnostavaa kun oli ympärillä yllin kyllin.
Yksi mukana ollut kirja on R.E. Hughesin Kaksi purjehdusta Itämerelle 1854 - 1855 (Tammi 2007). Takakansiteksti kertoo näin: "Puuhakas, tiedonhaluinen ja harvinaisen sotaisa cambridgelainen pastori Robert Edgar Hughes purjehti kesällä 1854 ja 1855 pienellä 'Pet' -jahdillaan suuren laivaston vanavedessä Itämerelle seuraamaan Krimin sotaa."

Kirjan lopussa on huikean ihastuttava kuvaus Tukholmasta. Kesällä 1855 pastori Hughes on päässyt osallistumaan mm. Kotkan varuskunnan tuhoamiseen. Reipas sotaretki päätetään kahden viikon oleskeluun Tukholmassa.

Jo laivaväylä Tukholman saariston halki tekee maisemillaan vaikutuksen. Intoa puhkuva kolmekymppinen pastorimme ei jätä myöskään huomaamatta, kuinka "valkeajäseniset ruotsalaistytöt kylpevät suojaisissa poukamissa".

Tukholma tekee Hughesiin vaikutuksen tunnelmallaan, puistoillaan, ravintoloillaan ja tyttärillään, mutta liian vieraskorea hän ei ole.

Tukholman rakennusten kauneus on "pikemminkin sattuma, koska ruotsalaisilla ei ole taiteellista makua". Kirkkoja Hughes ihailee sopusointuisiksi, vaikka niillä "ei ole juuri tai lainkaan rakennustaiteellisia ansioita".

Kuninkaanlinna saa ankarimman kritiikin. Kaukaa katseltuna se näyttää komealta kivipalatsilta, mutta mutta: "Lähempää katsottuna se tosin osoittautuu huonoksi tiili- ja stukkojäljitelmäksi, jonka koristereunukset ornamentteineen on väsätty puusta, kipsilaastista tai jostakin muusta moskasta."Tänä keväänä saatiin lukea ruotsalaislehdistä synkkiä arvioita linnan huonosta kunnosta ja linnaa onkin kääritty verkkoon, jottei rappaukset ja "muusta moskasta" tehdyt koristeet putoilisi ihmisten niskaan.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Nytorg iltapäivän auringossa

Kohta aurinko laskeutuu talojen taakse, mutta kohta meidänkin pitää tästä Nytorgin uudelta nurmikolta lähteä laivalle. Ja niin kuin jo on mainittu, aika loppui kesken, paljon jäi tekemättä.

Kuvassa Systembolagetin kassi nurmikolla. Viinit on täällä halpoja!

Tämä on sitten viimeinen postaus paikanpäältä. Jos ei aiemmin ehditä, niin viimeistään joulukuussa tullaan uudestaan. Hotelli on jo varattu joulua edeltävälle viikolle pariksi yöksi, tullaan silloin taas syömään paahdettuja manteleita.

Hej hej!

Solen skiner

Koko päivän on aurinko paistanut, vaikka sääennusteessa sadetta vain lupailtiin. Rosendalin omenapuiden alla maatessa kuului ukkosen jyrinää, mutta onneksi pilvet kiersivät Tukholman.

Harmi, että neljän tunnin päästä on jo pakko lähteä. Täällä pitäisi olla vähintään kuukausi, että jotain ehtisi nähdäkin. Taaskin jäi vaikka missä käymättä ja vaikka mitä näkemättä.

Farväl Stockholm

Sääennusteen mukaan pitäisi sataa. Aurinko kuitenkin paistaa, eikä pilviä ikkunasta näy. Aamiaista syödessä oli äsken pihallakin ihan kuuma.

Matkalaukut on täydempiä kuin tullessa, kohta ryhdytään raahaamaan niitä terminaaliin säilytyslokeroihin.

Jos aurinko jatkaa paistamistaan, mennään sitten Rosendalin omenapuiden alle loikoilemaan.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Party Is

Kahden kilon pussi jäitä maksaa ICA Matmästerissa 23,90 kruunua.

Aurinko paistaa ja vettä sataa

Ulkona on taas mikkoalatalo-sää. Pari minuuttia sitten satoi, nyt paistaa. Lähdetään taas flaneeraamaan.

Lounas luoteessa ja lännessä

Käytiin syömässä eilen ja tänään lunch [lausutaan: lunsh] eri terasseilla. Eilinen lounas hotellista luoteeseen syötiin jossain vanhan kaupungin terassilla, eli på svenska uteservering. Maksoi 89 kr per nenä + lasilliset roseviiniä = 298. Oli ihan hyvää ja lautasella oli paljon ruokaa.

Kuvassa rouvan annos, kuvanottohetkellä puolet graavilohesta oli jo syöty. Mukavaa, että kalaa oli kerrankin riittävästi.Ensin oli tarkoitus mennä Järntorgetille uuteen ravintolaan JT 78. Mentiinkin, vaikka keväällä Södermalmsnytt lounastestissään varoitteli palvelun hitaudesta. Tarjoilija ohjasi meidät niin vauhdikkaasti pöytään, ettei edes ehditty sanomaan syövämme lounasta.

Siinä sitten odoteltiin aikamme ja ihmeteltiin kuinka toinen tarjoilija oli sytyttää leipäkorin liinan tuleen naapuripöydän kynttilässä. Kun meidän tarjoilijaa ei näkynyt, päätettiin poistua - meidät olikin kätevästi plaseerattu avoimen oven viereen.

Ja sitten tultiin syömään tuohon linja-autopysäkin vieressä olevaan paikkaan, jonka nimeä ei enää muisteta.

Tänään käytiin syömässä lännessä Medborgarplatsilla Medis Bar & Kök -nimisessä paikassa. Annokset olivat taas riittävät suuret ja hinta vähän halvempi, kun ei oltu ihan turistivyöhykkeellä. 82 kr per nenä, ja vesi, limonaati tai lättöl kuului hintaan, kuin myös leipä ja salaatti.
Huomenna, jos vain aurinko jaksaa paistaa yhtä soittoa (tänään on välillä paistanut ja satanut) mennään piknikille Rosendaliin. Käytiin siellä jo pikavisiitillä eilen.Olikohan luomuomenamehussa jotain reggaeainetta, kun ihan kuin tuossa nurmikolla olisi mennyt vene.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Ska gå ut på stan och shoppa hela dán / Fadderi fadderi fadderallan rallaan lallanlaaa

Tänään käytiin kaupoilla. Täällähän on parhaillaan alennusmyynnit, viime viikon puolellakin kyllä kauppoja kierrettiin, muttei ostettu mitään.

Nyt ostettiin, kuvassa saalispussit. Käytiin Hammarbyn fanikaupassa, kirpputoreilla ja kalliinnäköisissä vaatekaupoissa. Emmauksen kirpparilta ostettiin noin kolme metriä pitkä Ruotsin lippu, valmistaja Greta Zachau's Flaggfabrik Stockholm. (Nyt on mitä heiluttaa, kun kuningas tulee Suomessa käymään...)

Kun täällä on tänään ollut hieman viileämpi sää, ostettiin rouvalle S'NOB -merkkinen (heh heh) tukholmalaisneule ja herralle Filippa K -neuletakki.

Kävimme tuomassa kassit hotellin ja lähdimme uudestaan kaupungille. Aivan sattumalta poikettiin Hamngatanille PK Huset -ostoskeskukseen ja siellä oli Tiger of Sweden -kauppa, jossa oli ale -50%. Heti ovelle näkyi tämä:
Rouva oli yhtä hymyä, kun myyjä pakkasi laukun ensin silkkipaperiin ja sitten kassiin, jonka ympärille tuli vielä silkkinauha.

Tunnelbanan och bussar

Kaupungin sisällä matkailusta vielä muutama sana. Ollaan aiemmilla reissuilla aina ajateltu, että onpa tukholmalaiset cooleja, kun metrossa nousevat ylös vasta junan pysähdyttyä. Nyt on huomattu, että käytännöllistähän se on: Juna pysähtyessään nytkähtää aina sen verran, että jos on juuri ovelle kävelemässä, voi lentää nurin.

Ja sitä paitsi tosi cool stockholmare nousee ylös vasta sitten, kun vaunun ovi on auennut.

Ovien aukeamisesta puheen ollen, uudemmissa linja-autoissa pitää painaa ovella olevaa nappia, kun haluaa päästä ulos pysäkille.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Paikallisliikennettä

Ostettiin ensimmäisenä Tukholma-päivänä seitsemän päivän liput. Maksavat vain 260 kruunua! Ja voi riemua, kun ei saatukaan mitään pahvilappuja, vaan uudet Access-kortit.
Näillä sitä mennään kätevästi. Ja korttiin voi ladata uudelleen haluamansa lipun sitten seuraavalla reissulla.
Toinen tärkeä juttu on kartta, johon on merkitty bussilinjat. Se on ilmainen, mutta sitä ei ole tyrkyllä missään esitetelineissä, vaan se pitää hoksata pyytää SL Centeristä.

Päivittelyä ja päivitystä

Piti päivittää tätä Arkkitehtuurimuseon kuppilassa, mutta siellä ei ollut langatonta verkkoa! Tosi outoa. Tultiin sitten tähän Blasieholmin puolelle Nationalmuseumin viereen puistonpenkille ja heti löytyi kolme vapaata verkkoa.Langattoman internetin puute tuolla kahvilassa tuntuu siksikin oudolta, kun täällä Tukholmassa tuntuu joka puolella pääsevän nettiin. Ja ihan omat laajakaistatkin on tosi edullisia. 10 megan mokkulalaajakaista maksaa n. 250 kr/kk. Ja puistossa olevan puhelinkopin kyljessä oli mainos, että Telian laajakaista toimii siitä 150 metrin etäisyydellä.

Ruotsin kruunussa lukee Finland!

Kas, onko Suomi liitetty takaisin Ruotsiin? Tänä vuonna lyödyissä yhden kruunun kolikoissa kun lukee Finland. Mutta ei, Suomi ei ole päässyt takaisin emämaahan, vaan kolikko on Suomen sodan 200-vuotismuistoraha.

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Korkeatasoinen rivitalolähiö

Kulturhusetin kattoterassilta voi ihmetellä myös Åhlénsin tavaratalon takana olevan liikekorttelin katolle rakennettua rivitaloaluetta. Se on valmistunut 2003 ja sen on suunnitellut Equator Stockholm AB. Täysi hyöty kalliista tontista!Eniron helikopterikuvista (klikkaa "utsikt") voi tehorakentamista ihmetellä neljästä eri ilmansuunnasta.

Musiikki- ja luontokokemuksia

Aurinko paistoi taas tänäänkin. Drottningsgatanilla esiintyi Dr. Balalajka Bluesbandin jäsen. Soitti mm. Tähtien sodan tunnusmusiikin sähköisenä slide-balalaikka -versiona.

Kulturhusetin kattoterassilla saatiin ihailla tunturiluontoa. Tai ainakin noista jäkälistä, vai mitä lie, ja pienistä valkoisista kukista tuli tunturipurojen raikkaus mieleen.

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Aurinko paistoi sittenkin - eli Haga, osa 2

Aamupäivän ukkossade siirtyi pohjoiseen ja Hagan nurmikolle paistoi aurinko. Kiireellä kerättiin piknik-tarpeet ja hypättiin bussiin 515.

Lämmintä oli ja eväät pysyivät viileinä, kiitos kylklampareille ja Columbus hotellin pakastimelle.

Täällä on metsäpalovaara, mutta korkealle löi liekit ihmisten grilleistä siellä nurmikolla.

Kuvassa Kustaa III:n paviljonki.

Kylmäkalle on kylklampa

Eilen tuli opiskelluksi uusi ruotsin sana. Mutta äsken salamoi ja nyt sataa siihen malliin, että piknik Hagassa siirtyy huomiselle. Tulipahan nyt kuitenkin opetelluksi, että mikä on se kylmä juttu, joka pistetään kylväskaan.

Kunhan sade taukoaa, lähdetään alennusmyynneille. Sääkartan mukaan vain Tukholmassa sataa, muualla Ruotsissa paistaa. Viikonlopulle on luvattu sentään poutaa.

Politiikkaa kaduilla

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta valtakunnanmarsalkka Axel von Fersenin lynkkauksesta, katutason politikoinnilla täällä on siis perinteitä.Anne Frank palestiinalaishuivi kaulassa. Jaa-a, kuinkahan tämä pitäisi tulkita?
Kuntatyöntekijöiden liittokin on taistossa epäoikeudenmukaisia porvareita vastaan. Näitä lappuja jaettiin Mynttorgetilla, kääntöpuolella on teksti englanniksi turisteja varten.

torstai 2. heinäkuuta 2009

Härlig utsikt!

Teille on huone valmiina. Matkustavaiset ilahtuivat kuullessaan tämän jo aamutuimaan vasta laivalta saavuttuaan. Jännitti millaisen huoneen mahdamme saada - sitten huoneen ovella suuri huokaus. Ihana huone! Tilava ja kaunis!

Näkymä Katarinan kirkolle ja suuri hevoskastanja aivan ikkunan vieressä. Kamiina, tassuamme, kultakehyksinen peili (joka tosin oli ylösalaisin, piti kääntää oikein päin), leveät lattialaudat... Eiköhän tässä viihdytä viikko!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Opastusta

Jos opas on tarkka ja ajan tasalla, on matka mukavaa ja turvallista ja - tylsää. Mutta tavallisesta poikkeava opaskirja avaa turistin silmät katsomaan Tukholmaa uudella tavalla.
Vanhentuneet oppaat ovat usein viehättäviä. Eva von Zweigbergkin kirja on vuodelta 1960. Suomeksi se ilmestyi seuraavana vuonna. Siinä on esitelty muuttuva Tukholma: Keskustan saneeraus (tuhoaminen) oli käynnissä, ja kirjoittaja kauhistelee uusia kortteleita ja siltoja.

Kirjan Tukholmaa voi vielä etsiä joistain kadunkulmista ja puistoista. Mutta kadonneet ovat käsilaukkujen vuorittajat ja se viimeinen luunsorvaaja, eikä tavarataloista löydy lähetystövirkailijoiden näköisiä arvokkaita myyjäherroja.
Hjalmar Söderbergin romaani Hairahduksia vuodelta 1895 kuuluu myös jo hävinnyttä Tukholmaa kuvaaviin kirjoihin. Mutta tuttuja katunäkymiä tästäkin löytyy. Ja nuoren lääketieteen kandidaatin tuskainen kasvukertomus on traagisuudessaan nykylukijasta jopa hupaisaa.Mikähän talo se tuokin on? Katsonpa kirjasta!